Ajan metafooria
Ihminen, kalentereineen ja ikuisuuden toiveineen, on leikkinyt ajan käsitteellä siitä lähtien kun hän on pystynyt ajattelemaan. Puhumme luonnon kiertokulusta, elämänkaaresta, siitä mitä on voinut tapahtua niin monia miljonaa vuosia sitten, tai tulee tapahtumaan niin monien miljoonien vuuosien kuluttua, jne… Viittaamme matemaatisesti mitattuun kronologiseen aikaan, kun puhumme kestosta, mutta aika koetaan myös psykologisesti, sisäisenä elämyksenä. Näyttelyn teoksissa on aiheita luonnosta – kuivia kasveja, puiden juuria, kivilohkareita – käytämme niitä vertauskuvina abstraktia ajan käsitettä lähestyessämme.
Juan Antonio Muro y Eeva Tervala 
